That's what you get

Pääsin vihdoinkin koneelle asti.
Hävettää. Se etten tee mitään.
En ole mitään! Tai oikeammin: siltä minusta tuntuu.

Olen viimeisimmät päivät lintsannut koulusta ja nukkunut hävyttömän paljon. Olen vihainen. VIHAINEN. Sekä helpottunut, helpottunut, että tunnen edes jotain. Olen ollut niin turta. Niin turta. Olen viimeiset päivät vain nukkunut, en ole tehnyt mitään, en kerrassaan mitään! Tuijottanut kattoni tähtiä ajattelematta mitään. Olisi pitänyt liikkua lukea piirtää nauraa itkeä opiskella huutaa raivota nauttia laihtua

Ennen kaikkea laihtua.
Itseinhoni nousee stratosfäärisiin lukuihin vain ajatellessanikin vaa'an kirkuvia numeroita. Numeroita, jotka ovat niin kauan määrittäneet sen mitä minä olen.

Myös huono omatunto valtaa alaa jatkuvasti. Miksi minun pitää ajatella itsestäni näin. Miksi kenenkään pitää. Miksi miksi miksi miksi !



-Psykologisesti epäkorrekti Alishia


ps. Hyvää Ystävänpäivää myöhässä! <3 :D

Ainakin mä toivon niin...

Olisithan ystäväni kun muut näyttää selkää
Pitäisithän kädestäni kun kun mä pelkään elämää
Ohjaisithan oikeaan kun suinpäin juoksen harhaan
Antaisithan anteeksi kun tilaisuus tekee varkaan

Ainakin mä toivon niin

Että pidät musta kii purista mua lujempaa
Purista niin et sattuu mä tahdon antautua
Pidä kii ethän päästä milloinkaan
Purista niin et sattuu mä tahdon antautua

Nostathan langenneen jaloilleen
Vaihdathan pukuni mustuneen puhtaan valkoiseen
Annathan siipien repaleisten kantaa jälleen
Puhallathan henkesi tähän kivisydämeen

Ainakin mä toivon niin

Että pidät musta kii purista mua lujempaa
Purista niin et sattuu mä tahdon antautua
Pidä kii ethän päästä milloinkaan
Purista niin et sattuu mä tahdon antautua



- Alishia, jolla ei ole mitään muuta sanottavaa tai lisättävää

Hold my hand

Sattuu. Pelottaa.
Puren tyynynkulmaa ja painan kynnet ihon läpi.
Itken jatkuvasti ja puristun pieneksi mytyksi peiton alle.
Haluan pois.
pois pois pois pois
Äänet kirkuvat pääni sisällä ja hetken mietin...
EI.
Haluan repiä pääni sisältä kaikki nämä ajatukset.
Haluan täyttyä ilolla, naurulla ja unelmilla!
En vain ole tarpeeksi vahva nyt.

Uskallan vain takertua lujasti Raamattuun,
jonka kannessa juoksevat kullanväriset nimikirjaimeni.
Ps.91:11


- Alisha

A hi ! ^^

Hih.
Minut sai tänään hymyilemään yksi ihana viesti.

Päivä muuten ei ole ollut hyvä.
Myöhästyminen tunneilta.
Muffinssien tekeminen ja S Y Ö M I N E N kotitalouden tunnilla...
Söin muffinssin, suklaisen, rasvaisen, ison,
tunne oli ylitsepääsemätön.
Heikko, huono, paha paha paha ihminen kun söit sen !
Käperryin kasaan ja etsin ulospääsyä tilanteesta,
paniikkikohtaus keskellä kirkasta päivää.

Häpesin.
Häpesin niin paljon.
En uskaltanut enää jäädä kouluun,
vaan vedin hupun päähäni ja kävelin sormet sinisenä 5 km kotiin.
Kotona kalisin monta kymmentä minuuttia,
nojasin patteriin ja join monta kupillista teetä.
Lopulta kaivauduin peiton alle ja nukahdin loppupäiväksi.

Nukun nykyään jatkuvasti.
Istun luennoilla päivät,
muun ajan omistan nukkumiselle.
Olen niin totaalisen väsynyt jatkuvasti.
Jalat tuntuvat spagetilta kävellessä,
kädet eivät jaksa kannatella minkäänlaista painoa.
Tunnen itseni jälleen kerran niin epäonnistuneeksi.
Minun pitäisi jaksaa, pitäisi saada pelkkiä kolmosia, pitäisi olla täydellinen.
Mutta miksi?
Minähän laihduin, ajoin itseni osastolle ja siltikin olin liikaa.
Tiedän, että mikään ei tule riittämään minulle.
Ristiriitainen olo.
Haluaisin kovasti olla pienempi pienin
Mutta mitä se hyödyttäisi?
Eikö sen nyt tästäkin huomaa, hyvä kun jaksan liikuttaa sormia näppäimistöllä.
Apaattisuus valtaa jatkuvasti.
Pitäisi syödä kunnolla, niin olo varmasti paranisi.
Tiedän sen, muttaku..!

Kertokaa joku, miksi teen näin,
hairahdan aina samaan ansaan, joka kuiskii kauniita valheita korviini.
Miksi niin monen ihmisen täytyy kärsiä näin turhamaisten asioiden vuoksi.



-Alishia, jolla ei jälleen ole mitään pointtia koko tekstissä

Sinulle on yksi uusi viesti:
Kai sä tulet huomenna tänne ? :)
Tarviin sua.. <3

Vena cava superior, cardia, arcus aortae, circulatio, cappillarea

Latinan koe.
Enkä ole yhtään valmistunut..

Haluaisin niin kovasti olla hyvä,
hyväksytty, ei huono vaan hyvä. Paras.
En pysty olla ajattelematta,
että olen huono jos en osaa latinan sanoja.
Jos en saa täysiä pisteitä, tiedän ainakin hetkellisesti luisuvani alaspäin.
(Mikä tässäkin nyt on ??)

Täydellinen.
Tuo sana kuullostaa niin upealta,
se sointuu korvissani kauniisti.
Mutta kaikki se kaunis on vain pintakiiltoa.
Sen helmiäisenä hohtavan pinnan alta paljastuu karuus ja kovuus.
Todellisuus..
En pysty ikinä olemaan tarpeeksi hyvä, täydellinen.

Mutta hei ei minun tarvitsekaan !
Okei, en ihan usko edellistä lausetta, mutta ehkä minäkin jonain päivänä näen peilissä muutakin kun epäonnistuneen, liian suuren, tilaavievän ihmisen.
Ainakin haluan uskoa niin,
jonain päivänä minä tulen kelpaamaan.
Ihan omana itsenäni.
Toivottavasti.

Ajatukset kulkevat omia ratojaan.
Toisena hetkenä halaan ystävääni ja uskon kaiken minkä hän minusta sanoo.
"Ihana, suloinen, rakas, kaunis. Juuri sinä ja juuri nyt!"
Toisena taas pelkkä ajatuskin syömisestä ja muiden ihmisten tapaamisesta saa minut sitomaan silmukkaa kaulan ympärille..
Ristiriitaista.
Kivuliasta.


-Alishia, joka myöhästyy koulusta jos ei nyt juokse!