keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Olive- Smile

Kamalan ristiriitainen olo jatkuu päivättä miljoona.
Mitä ihmettä oikein tekisin itseni kanssa.
Haluan kovasti irrottautua tämän hirviön otteesta ja oppia taas nauttimaan ruoasta ilman tunnontuskia. Samalla silti nieleskelen kyyneleitä, koska vaa'an numerot kirkuvat LIIKAA! Pään sisällä huutaa: laihdutalaihdutalaihdutalaihduta!
En halua, mutta tuntuu etten täytä velvollisuuttani jos painoni ei laske.
äh.

Istuin tänään sairaanhoitajan vastaanotolla,
tärisin, itkin, enkä puhunut mitään.
Olen viimeiset päivät ollut aivan lukossa.
En tiedä kuinka ilmaisisin ajatuksiani tai tunteitani, vaikka tarve olisi suuri.
Katseeni harhailee, en pysty keskittymään enkä suomaan itselleni aikaa rentoutua.
Shoitsu sanoi, että yrittää saada minut tiiviiseen psykoterapiaan.
Hän kertoi tuntevansa minut jo niin hyvin, että tietää mikä minulle sopii.
En tiedä, katsotaan.


- Alishia


ps. Aloitin maanantaina to-jakson päiväkodissa ja olen totaalisen ihastunut pieniin lapsosiin siellä! ü

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti