A hi ! ^^

Hih.
Minut sai tänään hymyilemään yksi ihana viesti.

Päivä muuten ei ole ollut hyvä.
Myöhästyminen tunneilta.
Muffinssien tekeminen ja S Y Ö M I N E N kotitalouden tunnilla...
Söin muffinssin, suklaisen, rasvaisen, ison,
tunne oli ylitsepääsemätön.
Heikko, huono, paha paha paha ihminen kun söit sen !
Käperryin kasaan ja etsin ulospääsyä tilanteesta,
paniikkikohtaus keskellä kirkasta päivää.

Häpesin.
Häpesin niin paljon.
En uskaltanut enää jäädä kouluun,
vaan vedin hupun päähäni ja kävelin sormet sinisenä 5 km kotiin.
Kotona kalisin monta kymmentä minuuttia,
nojasin patteriin ja join monta kupillista teetä.
Lopulta kaivauduin peiton alle ja nukahdin loppupäiväksi.

Nukun nykyään jatkuvasti.
Istun luennoilla päivät,
muun ajan omistan nukkumiselle.
Olen niin totaalisen väsynyt jatkuvasti.
Jalat tuntuvat spagetilta kävellessä,
kädet eivät jaksa kannatella minkäänlaista painoa.
Tunnen itseni jälleen kerran niin epäonnistuneeksi.
Minun pitäisi jaksaa, pitäisi saada pelkkiä kolmosia, pitäisi olla täydellinen.
Mutta miksi?
Minähän laihduin, ajoin itseni osastolle ja siltikin olin liikaa.
Tiedän, että mikään ei tule riittämään minulle.
Ristiriitainen olo.
Haluaisin kovasti olla pienempi pienin
Mutta mitä se hyödyttäisi?
Eikö sen nyt tästäkin huomaa, hyvä kun jaksan liikuttaa sormia näppäimistöllä.
Apaattisuus valtaa jatkuvasti.
Pitäisi syödä kunnolla, niin olo varmasti paranisi.
Tiedän sen, muttaku..!

Kertokaa joku, miksi teen näin,
hairahdan aina samaan ansaan, joka kuiskii kauniita valheita korviini.
Miksi niin monen ihmisen täytyy kärsiä näin turhamaisten asioiden vuoksi.



-Alishia, jolla ei jälleen ole mitään pointtia koko tekstissä

Sinulle on yksi uusi viesti:
Kai sä tulet huomenna tänne ? :)
Tarviin sua.. <3