Hämmennys

Jep, otsikko kertoo kaiken.
Kaikki pään sisällä on yhtä surinaa sihinää suttua.
Kuka ottaisi minusta selvää, kun en itsekään osaa ?

Lisäksi minua pelottaa, pelottaa, että näyttö menee huonosti ja ohjaajanikin huomaa, kuinka huono huono huono minä olenkaan. Ja vielä lisäksi 8.4 psykologinen tutkimus.
En halua paperille viallisuuttani, mutten osannut kieltäytyäkään kun Sairaanhoitajatätini kysyi sopisiko tutkimus minulle.

Enkä ole vieläkään tehnyt päätöstä psykoterapiasta. Hoitava lääkärini sanoi suoraan, että tarvitsisin n. 4 vuoden 2xviikossa tahdilla terapia-jakson. huoh. En nyt oikein tiedä. 2 vuoden päästä olen todennäköisesti muualla ja jos terapiasuhde katkeaa ei Kelalta enää tukea voi saada. Eikä minulla kyllä ole rahaa maksaa 100e viikossa. Toisaalta nykyinen tilanikaan ei ole kehuttava, vaikka niin kovasti kiukuttaa myöntää se niin, en jaksa enään yksin, tarvitsen ammattiavun tukea. Tai no onhan minulla Sairaanhoitajatätini, joka on vuodesta toiseen minua jaksanut katsella ja kannustaa, mutta hän kyllä ansaitsisi lepotauon tästä, minusta.
Niin ja vielä se on mainittava, että psykoterapiaanhan on turha ryhtyä jos siihen ei ole motivaatiota. Tälläinen terapia tähtää aina tiettyyn tavoitteeseen.
Ja kun minulla tätä motivaatiota ei kerta kaikkiaan löydy. Ehkä en aloita sitä. Ei en nyt. Kiitos.



-Alishia(viisi laukausta päähän riittää)